Rihmasto

Tämä on tällaista hienosäätöä, mutta mikä on mielestänne luontevin tapa kirjoittaa repliikit?

a) Ajatusviivalla tyyliin:

- Mitä ihmettä? Kaisa kysyi. - Mitä kissa tekee pöydällä?
- Itse se sinne hyppäsi, Matti vastasi.

b) Lainausmerkeillä:

"Mitä ihmettä? Mitä kissa tekee pöydällä?" Kaisa kysyi.
"Itse se sinne hyppäsi", Matti vastasi.

Itse käytän tapaa a, koska se tuntuu jotenkin helpommalta ja ilmavammalta. En tiedä onko esimerkki b edes ihan täysin oikein. Olen miettinyt, onko viivan käyttö alun perin ulkomainen tapa, koska sitä näkee lähes poikkeuksetta englanninkielisissä kirjoissa. Vai onko se vain uudempi keksintö?

_________________
Pimeys poistuu, miksen minäkin?

Itse pohin samoja asioita just. Ajatusviivoilla on ehdottomasti parempi, mutta sitten tullaankin seuraavan kymysykseen. Eli johtolauseen pitäisi pystyä kertomaan, kuka milloinkin on äänessä. Kun kohtaukseen osallistuu vain kaksi henkilöä, tilanne on helpompi. Matti ja Jussi keskustelivat. Matti aloitti:
- Mitä mun nyt pitäisi sanoa?
- Sano ny vaikka että Pässi.
- Pässi.
- No ni, hyvinhän se meni.

Kaikki tietää, että Jussi oli se joka lopuksi kehui. Mutta ongelma tulee, jos kohtauksessa on mukana Maija, eli kolmas tyyppi. Sitten ei Erkkikään tiedä kuka puhuu milloinkin.

Tässä kohtaa voisi suomen kielen maikat nyt tulla apuun. Kolmen tai useamman dialogi keskellä proosatekstiä, miten siitä voi selvitä. Tässä on oma hengentuotteeni tutkittavaksi:

Iisa alkoi kertoa. Nuoret kuuntelivat paikoilleen kivettyneinä, hartiat nytkähtelivät, jokin leuka väpäji, ja kaikki välttivät toistensa katseita. Make tuntui selviävän uutisen kanssa parhaiten, ja Iisa kertoi lähinnä hänelle, mitä tiesi, miten hän oli Jonin kanssa ollut sairaalassa
- Ei, ei me nähty Samia, se oli viety suoraan jonnekin sairaalan kellarikerroksiin. .. Sen vaimo oli löytänyt sen ja sekin oli pitänyt tuoda sairaalaan.
- Miksi? Mira kysyi
- Kai joku shokkitila. Ajattele jos itse löytäisit ... – Iisa jätti lauseen kesken – Ne olivat sairaalassa antaneet sille rauhoittavia, ja se nukkui koko sen ajan kun me olimme siellä.
- Tylyä, Henri sanoi hiljaa ja nielaisi. Kaikki vaikenivat.
- Mutta miksi tuo poliisi on nyt täällä? Make kysyi.

Eli onko tämä oikein vai väärin, miten välimerkkejä nakellaan. Kieliopillisesti.[/i]

Periaatteessa tietysti on selvyydenkin vuoksi lukijan kannalta armeliasta kertoa silloin tällöin, kumpi kahdesta sanailijasta on äänessä.

Mutta sitten tämä esimerkkisi:

Iisa alkoi kertoa. Nuoret kuuntelivat paikoilleen kivettyneinä, hartiat nytkähtelivät, jokin leuka väpäji, ja kaikki välttivät toistensa katseita. Make tuntui selviävän uutisen kanssa parhaiten, ja Iisa kertoi lähinnä hänelle, mitä tiesi, miten hän oli Jonin kanssa ollut sairaalassa .
- Ei, ei me nähty Samia, se oli viety suoraan jonnekin sairaalan kellarikerroksiin, Iisa ... < sanomista merk. verbi. - Sen vaimo oli löytänyt sen ja sekin oli pitänyt tuoda sairaalaan.
- Miksi? Mira kysyi
- Kai joku shokkitila. Ajattele jos itse löytäisit ... – Iisa jätti lauseen kesken. - Ne olivat sairaalassa antaneet sille rauhoittavia, ja se nukkui koko sen ajan kun me olimme siellä.
- Tylyä, Henri sanoi hiljaa ja nielaisi. Kaikki vaikenivat. Mutta sitten Make kysyi:
- Mutta miksi tuo poliisi on nyt täällä?


Onpas muuten vaikea korjata näin pieneen laatikkoon.
Mutta jotenkin näin.

_________________
-We will not be caught by surprise!
*Almost everyone I've killed uttered similar last words.
-Then I am glad once again that you are on my side.
*They've often said that too.

Mä käytän lainausmerkkejä. Sillee on helpompi pujottaa repliikkejä keskelle tekstiä, ei aina tarvi alottaa uudelta riviltä. Se on jotenki selvempää.

Ja kai se on kirjailijan vapaus miten se kirjottaa. Sillee, miten itelle on parasta.

_________________
Sisäinen tuli -luovuus!