Voi ei! Tässä minä taas istun ja vastaan kommenttiin asiasta, jota en oikeasti ole edes kovin paljon miettinyt, pohdiskellut enkä tuumaillut. Liekö luovuutta?
tniemi kirjoitti:
Asia 3: Uskon henkilökohtaisesti, että se vieraan ja ulkopuoleisen luovuuden voiman tunne, joka monelta löytyy johtuu suoraan aivojen rakenteesta. Väittäisin jopa, että kyseessä on skitsofrenian lievä muoto, jossa aivopuoliskot kommunikoivat keskenään erillisinä olentoina, ja tästä kahden yksikön välisestä vuorovaikutuksesta nousee ratkaisuita, jotka tuntuvat ulkopuolisilta. Toisinaan jopa niin nerokkailta, ettei niitä olisi itse (tietoinen minä) pystynyt keksimään.
Henkilökohtaisen lempi-inhokkini Aristoteleen sanoin: "Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa."
Olen myös varma siitä, että henkilö joka ei ole tätä mielen osien välistä vuorovaikutusta itse kokenut ei kykene sitä täysin ymmärtämään -- tai siihen edes uskomaan.
Mitä on luovuus, sitä en tiedä. En ainakaan tiedä mitä kaikkea ihmiset sillä tarkoittavat. Itse ajattelen, että taipumus luovaan ajatteluun tarkoittaa pyrkimystä ajatella asioita vähän pitemmältä alusta asti kuin muut ihmiset tekevät keskimäärin. Tällöin luovuus liittyy ongelmanratkaisuun. Jokin teknisesti hankala asia on saatava tehtyä, pitää keksiä miten.
Kirvesmiehiä seuratessani olen nähnyt niin luontevaa luovaa ongelmanratkaisutaitoa, että en millään itse sellaiseen yltäisi. He taivuttavat tarvittaessa materiaalit siten, että ne sopivat paikkoihin, joihin ne minun järjelläni ovat täysin soveltumattomia. Mielestäni se on luovuutta, jota yleensä sorrutaan nimittämään "vain" ammattitaidoksi.
Latimeri otti esille polkupyörällä ajamisen. Toinen vastaavanlainen esimerkki on uiminen ja näitä varhaisempi käveleminen. Sinnikkäästi harjoittelemalla ihminen oppii kävelemään ja jos mielenkiintoa ja harrastusta riittää oppii myös uimaan ja ajamaan polkupyörällä. Miten se sitten liittyy luovuuteen? Minusta kyse on enemmänkin mielenkiinnosta ja asian harrastuksesta. Harjoitus tekee mestarin. Jokainen on oppipoika syntyessään. En usko että tarvitaan mitään noituutta sen selittämiseen, että taito karttuu asiaa harrastaessa. Kaukosäädintä oppivat parhaiten käyttämään ne jotka sitä eniten käyttävät ja ne jotka viitsivät lukea ohjekirjan. "Luovat ihmiset" laittavat patterit väärin päin ja repivät hiukset päästään, kun eivät saa kanavaa vaihdettua alitajunnan voimalla.
Se mitä tuon lainaamani kommentin lopussa ihmetellään, on kieltämättä ihmettelemisen arvoista. Seurauksena pitkäaikaisesta, säännöllisestä asianharrastamisesta ihmisen mieli muokkautuu aivan samalla tavalla kuin polkupyörällä ajamisen suhteen. Kehittyvät refleksit, automaattiset toimintasarjat. Kun opit riittävän hyvin puhumaan uutta kieltä, sinun ei tarvitse enää miettiä miten asian ilmaiset. Tulee jossain vaiheessa uudella kielellä operoidessasi tunne, että kellut vedessä, ja et vajoakaan!
Jos tarkoituksena on luoda uudenlaisia oivalluksia sisältävää tekstiä, jos tarkoituksena on kehitellä mielikuvituksellisia maisemia, uudenlaisia uskomattomia yhteiskuntarakenteita, niin se on se asia, jota kirjoittaja silloin aktiivisesti harrastaa. Tämän aktiivisen harrastuksen tulos voi tuottaa kirjoittajaa itseäänkin yllättäviä elämyksiä - tuntuu kuin kelluisit tuntemattomassa meressä, etkä vajoakaan!
Vanha sananlasku sanoo:
"Joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu" (ja varmaan näkee niitä unissaankin!)