Rihmasto

Kun näellä selekosilla vielä hevosten kans töetä raavettiin
niin isäukko vekselillä rahat nosti Taavettiin
kierti sillon meijjän kyllää juttu, että se oes ollu vikatikki
kun meijjän pihhaan pujotettiin ihan uusi Implematikki

Ja vanahin velipoeka kaupantekijäesiks oekeen rintamerkin sae
se vitriinissä näkyvästi esillä on Ruottinmaalla kae
ja toenen velipoeka ensitöekseen, sillä perruutteli lavonseinään
kun muka höpöstellessäsä oli lähtemässä heinään

Ja minnäe kerran karhitessa isäukon vänkärinä olin
ja suutani vaen pärryytin ja muka kaasuo lissää polin
vaen siihen kyytiin nukahin, ja maahan olin puota
vaen isä ehti kiinni ottaa, vieläe kauhistelen tappausta tuota

Talaveks siihen pantiin, ne Pulukkas-kaeman telat
ja jollaelaella vissiin, saatiin lyhennettyö velat
kun isä vuonna seitkytkaksi , meille uuvven konnen tuotti
ja ne taavetin poes veivät ja BM Volovon maantien varteen puotti

Niin lähti meiltä Taavetti, se kasikasi-kymppinen
ja haekein mielin tuota raktorija vieläe muistelen
se meille anto helepotusta, vähä joka hommaan
voe kun vielä joskus käsiks peäsis Taavettihin ommaan

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Tässä runossa runnoelija on vaepunut muistelusten huomaan. Huomaa sen tuomaa nostakista värreilyvä ilimassa. On hyvä muistaa aena runon sympöliikka. Runo luo laajoja näkemyksiä yli koellismaan tuntureihen. Runo kiertää kautta tunturipurojen kiiveten tuturinkuvetta laelle, laskeutuakseen huimaa vauhtia myötämäkeen. Lasku ei kuitenkaan pääty lässähtykseen johonkin kumpareeseen vaan ottaa siitä kimmokkeen huimiin korkeuksiin. hyvä 9

nyt kyllä tahon heivuuta, enempi tuossa karikoejjaan hetteensilimästä, kuin kivistä tunturin kuvetta noustaan ja taevasossuus meni palajo ennen takkuuajan loppumista. Vaen tosijaan, sehä on jokkaesen lukijan oekeus tulukita. Että kiitoksie vaevannnävöstä.

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Entäpä jos...
naesen rinnat

syksyllä...
ruskan aekaan

leijjaesivat maahan
ku koevunlehet

ja kevväällä
nousisivat taas
hiirenkorvalle
toukotöejjen aekaan

Mitä me miehet
tehtäs talavella

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

tuo etellinen on kyllä jo tuolla arkistossa, vaen kun on niin kertakaekkisen hyvä, niin pittää laettaa taas, ettei unehu

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Ennakkoperintöä

Appiukon alushousut
perinnöksi saen
niitä jaloessaan ei käyttäny
kuin yhen kerran vaen
vaekka testamentiin kirjaeltu
on etten mittään saesi
niin ennakoksi kalsarit nuo
appi antaa taesi

Appiukon alushousut
hieman liijjan pienet on
mutta kunnoltaan on
muuten ihan moetteeton
ei oo polovet niistä kuluneet
ei oo sepaluskaa rikki
sattu niitä ostaessa vaen
anopille vikatikki

Appiukon alushousut,
oli koko sille liijjan suuri
ja siitä johtu tämä
meikäläesen tuuri
saen ennakkova perinnöstä
johon mulle ei oo laesin jakoa
oon vaen joskus tullu
höylättyvä oekejata rakoa

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

On moalimassa moni assie menny vituralleen
ja peittänynnä monen hyvän assien ihan turhaan alleen
vanaha kunnon parsinavetta, on tästä esimerkki oeva
jossa, pertteeni näen sanon, on lehemä suomalaenen, hyvinvoeva

Ei siellä nurkkaan haalattuna oo kalliit lysyropot
ei vaehetellu mersujasa niijjen ulupalla anaheet kauppalopot
eikä vorttuminkaa herrat, siellä optijoetaan nosta
joutuu prooooo-akrijanki arkkitehit, hommaelemmaan lisukkeesa pilikkimällä avannosta

Oe parsinavetta perinteinen, sulle ootin laajin
ja maenees pallautusta silimin kostehin nyt vaajin
sinä kasvattanu oot suomen kansa hyvinvoennin
en soesi käytävilläs kuuluvan, hautajaesten urunsoennin

Oe parsinavetta, perineteinen, paskaloorineisi ritilöellä taekka iliman niitä
sinä koulut maksoet sukupoloviin, vaen eihän mikkää ennää riitä
pittää olla ropotti tae kuusi, ja tietokonneillahan kaekki pellaes
emännät vaen mallorkalla oesi, isännät kun tenon varrella vaen lohta kellaes

Oe parsinavetta, perinteinen, sulle toevon vielä pitkää ikkää
ja kuiskaan rukkovuksen sulle vaekka en eäneen oekeen ilikijäesikkää
oot perustana vielä monen korven, seiso ylypejänä alla lumitaakan
ja vaekka natisetki, pijä puoles jämysti, vastaan tämän ajan raakan

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Raanakkojänis
maantienravissa
oesikko ollu onneneton rakkavus taustalla
vae kettuko puolison nappasi
kun mersun kans
piti voemie koetella

oesha niitä ollu ooppelie
ja volovojae
vaen ei ne...

mersun se olla pittää

ei tilattu piipaa-autoa
ei pelassushelikoppeerie

vaen kotimaesella koevuhalolla
assie hoejjettiin
siinä kun on
ne lämpöarvot kohillaan...

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

nurmen pinnassa röhnöttävä nautalelläen
sitä vaelle että satatonnari
muutiliiviissä

liekanaru nurmikossa
ku iskuun valamis keärme

vanahaisäntä
teussin lippalakki peässä
harmaapartasena

siitä siihen että itekkään tolopillaan
vaen se miehen tehtävä

savvuova piippu...

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Meinaako se pukkaotuva elliitin suosijjoon?

ei taejja elliitti lehemänraavoesta ja kolarijäniksistä palajo riemastuo, ei ees apulantarahan verran

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Voe et uskokkaa kuinka tässä genressä on uuvenlaesella näkemyksellä annettavaa. Piehän varasi, kohta oot ylisuosittu!

hammasrotteesihumppa

Muuvvan Aaretti Hujanen, pikkusen vanahempi vaari
lähti illalla tukimaan miten voepi höyhenten saari
ja se rotteesin suustasa, lassiin yöpöyvvälle pisti
sitten silimäsä suluki, kätesä rinnalleen risti

Oli Aaretti jämy mies, se ensin maenita pittää
se ei ellässään tehny, ollu pirruutta mittää
eipä keitelly ponuva, ei käyttäny kortsuva suorossa
eikä tyttöjen lettiistä, vejelly ees kirkkokuorossa

Ja koskaan ei ostanu, ei jalluva, rattova
ite siivosi jäkäkesä, yksinään tamppasi mattova
ei ees unissa koskaan, kae, Aaretti huorissa käynnä
näen luultavaa on, aena Aaretin pallit ol täynnä

Vaen tänä ehtoona, kun Aaretin hummeeti sammu
kohta kuuli tuo ukkeli, että jossaki lehemä jo ammu
ja toasa on aehetta maenita, eipä oo lehemijä tuolla
parikymmentä vuotta sitten taesi viimmenen vanahuuten kuolla

Vaen se Aaretti tosijaan, unta kummempaa näki
lehemä akkunaan huuti, sen sejassa kuulu myös kukkuvan käki
vaen oesko päevällä Aaretti, syöny pikkusen pillauneen keiton
kun se lehemän takkaa, näki mitä kauniimman neiton

Ja sen neitosen peällä, ei ollu juurikaan mittää
ja se Aaretille huuteli, sinun tänne tulla jo pittää
kun oon puutteessa ollunna, jo aamukuuvvesta asti
että tuleppa Aaretti, minnuun tyhyjennä lasti

ja se neitonen sormellaan kuhtu, ja vielä silimääsä vinkkaa
ja se Aaretti kovasti huokuu ja käsijään reisiisä hinkkaa
ja se kilijahti neitolle, minä täältä tuun heti
ja poes reikäset kalsarit siinä jallosetaan veti

vaen kun Aaretin touhu on hoppusta, näen toellae on asija
niin sattuupi kalsariillaan huitasemmaan sitä rotteesi-lasija
ja herevää siihen, kun lasi lattijaan sattuu
ja ihannii varmasti, Aaretti assieta kovasti kattuu

Niinpä oppi meni perille, myös Aaretti-vaarille
että kun tarkotus mennä, on hällä höyhenten saarille
niin ne rotteesit lasineen, on Aaretti köökin puolelle kantava
kun kukapa tietää, uneen ilimestyy taas neitonen antava...

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Sataa...

On pikku-Pekka mummolaansa tullut lomallaan,
ja siellä mummi, sekä vaari tekee juttujaan.
On aamupäivä syksyinen taas vettä satelee,
ja pikku-Pekan mielestä, aika hiljaa matelee,
Menee Pekka viereen akkunan sen ruutuun puhaltaa
ja siihen pienen jäljen hengityksen saa.

Hän sormillansa akkunaan, piirtää höpötellen että,
-voi miksi taaskin sataa tuolta taivahalta vettä,
jos mulla oisi valtaa, ois nytkin ilma toinen,
ja joka päivä tästälähin oisi aurinkoinen.
Ei koskaan enää sataisi, tuskin pilviäkään oisi,
että joka päivä onkimassa vaarin kanssa käydä voisi.

Sen vaari sattuu kuulemaan, Pekan viereen astelee,
sanoo pojan päätä silittäen,- kuule, sade luonnon kastelee,
jos aina oisi poutasää, ei silloin järviäkään oisi,
ja mistä kaikki eläimet, juomavettä saada voisi,
entä missä uisi kalat, ne pienet vetten asukkaat,
joita pikku-Pekka joskus ongellasi saat.

Ja kohta vaarin silmiin tulee ilme hassunkurinen,
ja Pekan korvaan supattaa, tään pienen aattehen,
-kuulehan kun vettä tarvii, niin lehmät sekä lampaat,
ja uimavettä tarvii myöskin yöllä, mummin tekohampaat.
Sen pikku-Pekka ymmärtää ja salaa hymyillen,
hän mummin suuntaan vilkaisee, suunsa käteen peittäen.

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

On maassa vanha kuusenrunko
pois on irronut jo kuori
vain hämärästi muistaa aikaa
kun se oli näre ihan nuori
ja tuulessa se heilui,
tai sen oksaan metso istui
ja muitten puitten kanssa
huojuntahan osallistui

On maassa vanaha kuusenrunko
sen oksat lahonneita
on juuriinsa jo kasvattanut
kauan sammaleita
ei orava sen oksistosta
enää suojaa saisi
ei havukkakaan siihen enää
pesää rakentaisi

On maassa vanha kuusenrunko
sen runko lahoaapi
ja siitä joku toukka, kenties
ravintonsa saapi
ja ketullekkin sateen aikaan
on siitä vielä katto
vaan pian koko kuusenrungon
peittää sammalmatto

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...