hammasrotteesihumppa
Muuvvan Aaretti Hujanen, pikkusen vanahempi vaari lähti illalla tukimaan miten voepi höyhenten saari ja se rotteesin suustasa, lassiin yöpöyvvälle pisti sitten silimäsä suluki, kätesä rinnalleen risti
Oli Aaretti jämy mies, se ensin maenita pittää se ei ellässään tehny, ollu pirruutta mittää eipä keitelly ponuva, ei käyttäny kortsuva suorossa eikä tyttöjen lettiistä, vejelly ees kirkkokuorossa
Ja koskaan ei ostanu, ei jalluva, rattova ite siivosi jäkäkesä, yksinään tamppasi mattova ei ees unissa koskaan, kae, Aaretti huorissa käynnä näen luultavaa on, aena Aaretin pallit ol täynnä
Vaen tänä ehtoona, kun Aaretin hummeeti sammu kohta kuuli tuo ukkeli, että jossaki lehemä jo ammu ja toasa on aehetta maenita, eipä oo lehemijä tuolla parikymmentä vuotta sitten taesi viimmenen vanahuuten kuolla
Vaen se Aaretti tosijaan, unta kummempaa näki lehemä akkunaan huuti, sen sejassa kuulu myös kukkuvan käki vaen oesko päevällä Aaretti, syöny pikkusen pillauneen keiton kun se lehemän takkaa, näki mitä kauniimman neiton
Ja sen neitosen peällä, ei ollu juurikaan mittää ja se Aaretille huuteli, sinun tänne tulla jo pittää kun oon puutteessa ollunna, jo aamukuuvvesta asti että tuleppa Aaretti, minnuun tyhyjennä lasti
ja se neitonen sormellaan kuhtu, ja vielä silimääsä vinkkaa ja se Aaretti kovasti huokuu ja käsijään reisiisä hinkkaa ja se kilijahti neitolle, minä täältä tuun heti ja poes reikäset kalsarit siinä jallosetaan veti
vaen kun Aaretin touhu on hoppusta, näen toellae on asija niin sattuupi kalsariillaan huitasemmaan sitä rotteesi-lasija ja herevää siihen, kun lasi lattijaan sattuu ja ihannii varmasti, Aaretti assieta kovasti kattuu
Niinpä oppi meni perille, myös Aaretti-vaarille että kun tarkotus mennä, on hällä höyhenten saarille niin ne rotteesit lasineen, on Aaretti köökin puolelle kantava kun kukapa tietää, uneen ilimestyy taas neitonen antava...
_________________ Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...
|