Rihmasto

Kupletin juoni


Kun silmät aukaiset saat nähdä luonnonoikun:
kuin villi banaani sun kimpussasi roikun.
Jo vasamansa sinkoo jänne lemmenjousen,
kuin nokkosvieras pitkin kupeitasi nousen.

On vertauskuvin kaikki koristeltavissa,
kas, se on juonenani tässä kupletissa!
Kauniimmin hohtelevat temppelit, palatsit
saadessaan ylleen kunnon sanajadesatsit.

Kun lumituiskun lailla yli linnan muurin
käy kajuuttaasi pian merirosvo suurin,
ja vaikka linkuttaakin vanha keppikoipi,
niin sitä kuuluvammin lemmenlaulu soipi.

On vertauskuvin kaikki koristeltavissa,
kas, se on juonenani tässä kupletissa!
Kauniimmin hohtelevat temppelit, palatsit
saadessaan ylleen kunnon sanajadesatsit.

Ei tahti tyynny eikä vetoratas puudu,
en erämaasi kuuman dyynin päälle nuudu,
en ennen kuin saa kuononi mun uuden vainun,
soletta vyöttä silloin toisen perään painun.

On vertauskuvin kaikki koristeltavissa,
kas, se on juonenani tässä kupletissa!
Kun riisuttu on vihdoin vanha joulukuusi,
pianpa koristeltavana seisoo uusi.

Aplooteja niin palajo että riittää, olipa mukava piisi (pehmeällä peellä, täällähän piisi on uunin kylessä oleva takantapanen)

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

Kiitos aplooteista! Ajattelin, että tämä voisi olla semmoinen kuplettiketjun avajainen. Puolisen tuntia tuota väsäsin. Sai alkunsa siitä, kun olin ostanut reilun kaupan perulaisia banaaneja. Sanoin vaimolle niitten olevan Amazonin viidakoista reilulla kädellä poimittuja.