Kupletin juoni
Kun silmät aukaiset saat nähdä luonnonoikun: kuin villi banaani sun kimpussasi roikun. Jo vasamansa sinkoo jänne lemmenjousen, kuin nokkosvieras pitkin kupeitasi nousen.
On vertauskuvin kaikki koristeltavissa, kas, se on juonenani tässä kupletissa! Kauniimmin hohtelevat temppelit, palatsit saadessaan ylleen kunnon sanajadesatsit.
Kun lumituiskun lailla yli linnan muurin käy kajuuttaasi pian merirosvo suurin, ja vaikka linkuttaakin vanha keppikoipi, niin sitä kuuluvammin lemmenlaulu soipi.
On vertauskuvin kaikki koristeltavissa, kas, se on juonenani tässä kupletissa! Kauniimmin hohtelevat temppelit, palatsit saadessaan ylleen kunnon sanajadesatsit.
Ei tahti tyynny eikä vetoratas puudu, en erämaasi kuuman dyynin päälle nuudu, en ennen kuin saa kuononi mun uuden vainun, soletta vyöttä silloin toisen perään painun.
On vertauskuvin kaikki koristeltavissa, kas, se on juonenani tässä kupletissa! Kun riisuttu on vihdoin vanha joulukuusi, pianpa koristeltavana seisoo uusi.
|