Rihmasto

PITÄS OLLA
-
Kaikki kiinni on niin pienestä
varpaanvälit pitäs myötääsä pestä
pitäs olla niin raekas ja uppee
minä vaen sellaseksi en ruppee
-
Pitäs olla viisas ja nero
ajatuksestakin maksaa vero
Pitäs syödä vaen pelekkää heinää
pitäs maalata mökkisä seinää.
-
Pitäs keretä touhua monta
toimenkuvaa niin uskomatonta
pitä laskia illalla lampaat
kun on ensiksi pessynnä hampaat.
-
Entä sitte kun nukkua pittää
siitä hommasta ei tule mittää
ilimavaevat kun mahassa kiertää
ja kolotuksetki raajoja hiertää.
-
Tullee aamu oot aevan jo ventti
miestä velttoa on joka sentti
päevän koetat valaveilla pyssyy
sese vasta tahonvoemija kyssyy.
-
Illalla kun taas vuoteeseen ravvaat
toeveissa unten arkun jo avvaat
mutta eipä tuu unta palloon
vaekka nostasi millasen halloon.
-
Sama homma vaen jatkuu jälleen
väsyneenä nouset ylös tälleen
koetat päevän valaveilla olla
sitte yön voet peppuroia kunnolla.

Oiva Pennanen

niihästä pitäsi...

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...

TOIVEITA
***
Paljon parta on pärissyt
tuhahdelleet turpajouhet
tiukkaa laadittu lakia
sitä kuntakotkotusta
sotea vähän sivulla
paremmaksi suunniteltu
mutta valtava valitus
kuuluu kilvan kansansuusta.
-
Kaikki tahtovat enemmän
palvelusta mielin määrin
palvelut tosi tukevat
sekä rahnaa raakimmasti
joka hemmolle pitäisi
laittaa laajat helpotukset
joutilaana voi jotenkin
toteuttaa myös mallikkaasti
mitä mielessä haluja
taikka muuta toivomusta
voisi baarissa oleilla
vetää kaljaa kauheasti.
-
Vaatimusta on vasiten
lisää paljonkin haluan
oman piian passaamahan
oman kaarankuljettajan
tarvitsen varasijaisen
elämäni taipaleelle
päällysmiehenä olisin -
nautiskellen valtavasti
HYVÄÄ VUOTTA 2020.

MONENLAISTA UHKAA
********
Kaekki huutavat ilimastonmuutosta
kohta kaikesta on kovaa puutosta
erämaaksi kun muuttuvat pellot nuot
ja kuivaksi kuivuvat jokien vuot.
-
Helle kauhija ihmiset nutistaa
tiedemiehien kallotkin kutistaa
kova parkuna laajalti kajahtaa
kun aurinko pellot kuivattaa.
-
Eipä nouse hiekasta tähkäpäät
ei enää oo kasvuun suotusat säät
valtameret on korkeelle kohonneet
monet matalat maat veteen vajonneet.
-
Aurinko kaiken kasvun on uhkana
kohta kaikki on pelkkänä tuhkana
Ruoka loppuu ja nälkä on mahassa
siinä ovat kaikki pinteessä pahassa.
-
Mutta Suomi poika toki hyvin voi
Afrikasta se bannaanipuita jo toi
apinatkin kohta puissa täällä hyppelee
banaaneja puista suihinsa nyppelee.
-
Suomalaiset ovat ainoat maapallolla
kun me varustettu kovalla kallolla
hevillähän me ei olemasta lakata
voihan pelkurit kimsunsa pakata.
-
Tulukoon helle tae vaekka pakkainen
täällä SISU onkin aekojen takkainen
Suomi-poika riskisti pärjäilee,
taivaanrantoja joutessaan värjäilee.
-Oiva Pennanen-

HUUMORIPITONEN HÄÄRUNO
-
Se on sommoo, kun tarkemmin uatelloo
käöp nii-ikkää kun tyttyä suattelloo,
kohta pyytellöö poeka omakseen sen,
silimmiin mukavalta näättävän neitosen.
-
Tyttö tietennii ensinnä empii kovin:
-Mitempä minä sinulle vaimoksi sovin,
kun en ossoo leipoo, en paetoja pestä,
eikä muutkaa taetoni kehuja kestä.
-
Eipä poeka siitä hättäänny laesinkaan:
-Mitenkä noen kaoniin ansaani saenkaan,
tässä ei tarvii leipomistöehin juuttuu,
elämä opettaa kyllä, jos taetoja puuttuu.
-
Ja pappi kun nuoret yhteen liittee,
ja hiäväk kovasti juhlija kiittee,
niin sitten se alakaaki yhteinen retki,
käskäessä suap taevaltoo jokkaenen hetki.
-
Vuan tulloohan sitä myös vastamäkkee,
siinä vasta sen kumppanin kunnolla näkkee,
sillä riitteekö rakkaotta vaekka mikä tulloo,
vaeko äkkijä kamppeesa kassiisa sulloo
ja pistältee kantapiät vastakkaen,
lähtijen kuleksimmaan yksikseen vaen.-
-
Parempi on kuitennii kummanki muistoo,
että vaen yhteishengessä elämä luistoo,
Huumorilla kun ottoopi vaekijat jutut,
kevijästi oikijaa pahatkin rutut!

Oiva Pennanen

TÄSSÄ HETKESSÄ:
Elä ystävä aina hetkessä tässä
ethän ennakkoa ole pyytämässä
Huominen omat ilonsa aikanaan antaa,
yhden päivän murheet kyllä jaksaa kantaa.
-
Huomisen surut ehtii huomenna surra,
eikä ennakkoon pelätä hammasta purra.
Tänä päivänä elää voi hetkeä tätä
siitä parhaimmat hetket mieleesi jätä.
-
Katso maailmaa aina valppaalla miellä,
pettymyksiäkin täytyy usein niellä.
Kaikki toiveet aina ei täyttyä voi,
eikä kaikkea saada mistä unelmoi.
-
Väistää ei voi mitään otettava on vastaan,
vaikka kohtalo aina ei hellisi lastaan.
Täytyy tyytyä siihen mitä elämä suo,
jokainen tavallaan elonviininsä juo.
-
Viini joskus voi tuntua katkeralta,
joku ryyppy hyvinkin makealta.
Lasi jokaisen tyhjäksi juotava on,
vaikka viini onkin lopussa mauton.

Oiva Pennanen

MAJAKKA
Kuin unessa astun venhooni pieneen,
sillä luoksesi aion soudella vain.
Niin pieni on purteni keinuvainen,
ei kestä se suuria myrskyjä lain.
On meri niin suuri ja rannaton aivan,
helposti voi satamaan ohjata laivan.
-
Mutta minun venhoni keinuu vaan,
verkkaisesti se matkaa taittaa.
Suuret laivat ohitse purjehtii,
se venhoni kulkua haittaa.
Suuret laivat mun venhoa keinuttaa,
laidan yli jo lainehet loiskahtaa
-
Kuin lastu on laineilla purteni tuo,
joka hetki voi viimeinen olla.
Helppo on ison aluksen purjehtia,
toisin on jos on vain pieni jolla.
Voi olla ett`en koskaan pääsekään,
sinun luoksesi syliisi lämpimään.
-
Oi rakkaani ole mun majakka,
edes himmeä reimarinvalo.
Etten eksyisi merelle elämän,
ettei pettäisi yritys jalo.
Sinne majakkaa kohti nyt suunnistan,
kun sun löydän niin omaksi omistan

Oiva Pennanen

MUUSAN MATKASSA
Oi muusani olet niin kaunis ja hellä,
kerro Rakkaani mitä on sun sydämellä.
Kerro mikä nyt sinua huolettaa,
miten voisin sinua lohduttaa.
-
Oi muusani aattele elämää tätä,
ethän minua koskaan yksin jätä?
Tahdon iäti sinun seurassa olla,
täytätäthän harmaat päiväni hurmiolla.
-
Oi muusani tahdon sun kanssasi olla,
sinun huulesi peittää suutelolla.
Sua lempiä, rakastella niin,
että sielumme lentävät taivaisiin.
-
Oi muusani katsele tänne päin,
sinun silmissä kyynelen kirkaan näin.
Ilostako itket , oi rakkaani mun,
yhä uudestaan sinuun ihastun.
-
Oi muusani, yhdessä kuljetaan,
joka hetki kohti tulevaa.
Rohkeasti katselen eteenpäin,
sinä muusani aina oot mielessäin.

Oiva Pennanen

COKTAIL
***
Sinä tuttava totinen
kallis kanssa kulkijani
mitä turhia murehdit
oloasi surkuttelet
heitä mielestä ikävä
murhe musta mielen päältä
'***
Ota riemua rutosti
hippu naurun siemeniä
pane hiivaakin hitunen
vitsi pieni mausteheksi
ilo liemiä monia
sekä hiukan huomiota.
***
Ainekset kunnolla sekoita
huhmarissa hienontele
lisää wiskiä vähäsen
kolpakolla konjakkia
sitten maistele makua
onko potkua pelissä.
***
Coktail valmista vasiten
pahan päivän sattuessa
siitä ryyppyjä imaise
murhe kauas karkoittele!

Oiva Pennanen

PONSSARI
-
Kukapa ny suurempata halloota siitä nostaa
vaekka tämä poeka uuven Mersun kohta ostaa
Köyhät polen säälimättä sinne rakkoon maan
siitäkin kun mukavia värinöitä saan.
-
Mitäpä mä välitän jos pörssit romahtaa
huolen oon mä pitäny et omani ain saa
Huoletonta elämää voen jatkaa etteenpäen
kaeken olen suunnitellu tarkasti ny näen.
-
Muijan vaehan nuorempaan ja hyvin rikkaaseen
elämäni parhaat naimakaupat siinä teen
Raha tullee rahan luokse kaekki tietää sen
joka kulukee eellä toisten - niin se on hevonen.
-
Kerran jos mä kuolen niin poeka paekan saa
rikkaempien rivistöön suuren koevun taa
huvikseni kummittelen toesten kauhuksi
hahmoni kun muutan näen pelkäksi sauhuksi

Oiva Pennanen

PÖLLÖ
Pöllö istui oksalla tummassa yössä
oli silmä tarkkana saalistustyössä
rinnassa kumminkin kaihoa sillä
tunteita myöskin on eläimillä.
-
Kaihoansa Pöllö huhuili hiukan
jostakin kuuli vastauksen niukan
hiukan se sykäytti Pöllön rintaa
johan nokalla raapaisi oksan pintaa.
-
Lensi horisko Metso kuuseen samaan
se asetti Pöllön tukalaan jamaan
rasistiset mietteet valtasi mielen
se sanattomaksi sai Pöllön kielen.
-
Vanha homenokka on lempeä vailla
koppeloiden kylkeen turha on haikailla
mutta Pöllöllöltä voisi lempeä saada
nykyään ei homous kuppia kaada.
-
Homenokka osasi lemmentuumat
kohta olikin Pöllöllä paikat kuumat
se siipeä Metson kaulalle laittoi
ja poikalempi linnuille maittoi.
-
On metsäänkin tulleet vapaat ajat
on poistettu estot ja kaatuneet rajat
nyt vapaudentuulet puhaltaa saavat
on uusia säännöt ja vapaat kaavat.
OP.

MIRRINSILMÄT
-
Syksyn tuulet tuiverteli
pientä tyttö rukkaa
metsä teillä kulkiessa
pelkäs julmaa hukkaa
Josko kohta pimeästä
turma tulla voisi
kohtalo niin surkea
se tyttöselle oisi.
-
Kiiluvaiset julmat silmät
tyttö huomaa silloin
Onko hukka hyökkäämässä
tytön kimppuun milloin
Käsillänsä tyttö rukka
silmiänsä peittää
kaiken toivonkipinän
hän mielestänsä heittää.
-
Odotteli tyttö pieni
aivan niinkuin lampaat
milloin niskaan iskeytyvät
julmat suden hampaat
mutta silloin jalkaa vasten
tunsi kissan oman
silmät jotka kiiluivat
ne oli oman Mirrin soman.

Oiva Pennanen.

PAHA MAAILMA
Aika kauhea kamala
parhaillaan lie soljumassa
joka puolella sotivat
sotahullut tappelevat
ilman sääliä panevat
kaikki paikat pirstaleiksi
sekä tappajan himossa
surmaa lapset pienokaiset
naiset raiskaavat rajusti
pedon lailla raatelevat.
-
Aika katsoa kahesti
kolmastikin silmäellä
miten murskata mokomat
sotahullut hurjanlaiset
heidät riisua aseista
rauhantöihin houkutella
-
Tehdä täytyisi jotakin
tykit muuttaa hyytelöksi
putket uhkaavat tuhota
maata kohti tähtäämähän
taikka vieläkin enemmän
putket muuttaa kyntimiksi.
-
Siinä haastetta kovasti
monellekin mahtajalle
muuttaa toiseksi asenne
sotahulluus muutettava
ajatuksiksi hyviksi
mietinnöiksi mainioksi.

Oiva Pennanen.

EI PAISTANUT KUU
-
Ei paestanut kuu eikä tähetkää
kun mä kotuvani lähin kerran
ei kukkaa jääny mua kaepaamaan
Vahti-koera kae jonkin verran.
-
Oli syksynen päevä harmaja niin
vasten naamaani rätki jo räntää
minun huuleni kertasi tarinaa
joella ei ollu päätä ei häntää.
-
Jollae keinoen raahausin kaopunkiin
mutta siellä ei mua kaevannu kukkaan
kulukukoera kae yhtä kojiton
väkisellä se tukkeosi mukkaan.
-
Nyt koeran kansa mä reissaelen
roskiksesta me saahaan ruokaa
jossae kolossa öetä vietetään
tätä elämää koeraki huokaa.

Oiva Pennanen

RAKASTUNUT
Niin minä olen rakastunut
ett´en tiedä miten oisin,
päättää en osaa mitä söisin
vaiko vain vettä joisin?
--
En minä näe en minä kuule
mietin vain mieluistani,
kun sinut eilen taas tapasin
se minut sekaisin pani.
-
En minä tarvitse ollenkaan
nyt ruokaa enkä vettä,
kun minä kultaani aattelen
niin saan siitä virkistettä.
-
Kohta mä taasen kohdata saan
sen ikioman rakkaan,
kohta hän varmaan kosiikin,
sitten kapiokirstuni pakkaan.
-
Häät ovat sitten komeat.
komeammat kuin kellään muulla.
ja avoautolla kirkkoon mennään
saa sataa taikka tuulla.
-
Onhan se kovin kummallista
kuinka hitaasti aika mataa,
kun kultakin on niin kaukana,
kilometrejä toistasataa.
-
Mitenhän saisin kulumaan
nämä kymmenen minuuttia
pitäisköhän panna kahvi kiehuun
ja lasihin konjakkia.
-
Sieltähän viimein kultani tulee
kyllä pitää sen komee olla,
yhtään ei haittaa jos on kalju pää
ja hopeaa ohimolla.
-
En minä häntä vaihtaisi,
edes suureen raha säkkiin.
Kunhansaan sen omaksi
ketjuun panen ja pistän häkkiin.
-
Niin saan sen pitää omanani
elämäni loppuun asti.
sen pidän varan ettei karkaa,
pitää vartioida hanakasti.

Oiva Pennanen