Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 21 Maalis 2019, 22:50

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 282 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 15, 16, 17, 18, 19
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 17 Marras 2018, 19:26 
Poissa

Liittynyt: 17 Huhti 2003, 08:57
Viestit: 2732
Repekka ja Helpertti

Jossaen korven sopukassa
naavaenen on vanaha kuusi
sen oksistossa ikävissään
eräs kuukkeli uros huusi
mistä mulle löytys morsijan
missähän se lintuin tinter oesi
josta meikäläenen möllisköki
oman rakkaan saaha voesi

Näen arssinoehti Helpertti
viimmenen lie kuukkeleijjen suvun
vaekka luoja oli rakkauvesaan
suonu sille mitä kaunehimman puvun
ei ollu onni kohannu, tätä jalloa
korven asuttavvaa urosta
se jo itetuhon paekkaa ehti
lähheisestä tonkopurosta

Liekkö ite Luoja hoksinu
tämän lentäväesen tuskan
jonka höyhenijä koristeli
värit harmaan, ynnä ruskan
ja se appuun kuhtu Aamorin
joka kutun tojellakin kuuli
ja melekopijan itämaelta
nousi melekoenen tuuli

Oli jossaen sillon lentämässä
Repekka, tietty tirppa saman rovun
joka suluhasensa kanssa oli
rikki saanu sovun
Ja se surumiellä lauleskeli
ehti kuulkaa sillälaella lohtuo
ei oo linnuellakkaa heleppoa
kantaa soejjinajan jäläkeen tyhjää kohtuo

Niin se tuuli lennätti tuon Repekan
liki Herperttimme kuusta
ja kun toesesa he kohtasivat
voe kun lenti sulosävelijä niijjen suusta
ja siinä silimänräppäyksessä
toesiinsa he rakavoetui
ja meleko monta poekijaesta
heijjän touhuistasa, vuosiin mittaan koetui

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 23 Marras 2018, 22:08 
Poissa

Liittynyt: 17 Huhti 2003, 08:57
Viestit: 2732
Soe korpisuon laejjassa
muutamie koppeloeta
kahteli kuusikon takkaa
urosteeri yksinään noeta
ja se kasvojaan peilaeli
hetteessä, koko kuin emalivajin
teki sen riijjata mieli
sukuva vähän isomman lajin

Se vilikasi sivvuilleen,
kuin ihminen, "ettei tuu juna"
ja yhteen siipijään ejessä hinkkasi
nyt tehtäsiin yhessä muutama muna
kun ei mehtoja näkyny
joku ne yhettömmiin ampuva taesi
niin tuo teeriki riijjulle
nyt mennä uskaltaesi

Niin teeri höyhenet pörristi
huolella sulukijaan suki
iski silimääsä mennessän
nyt iskööpi meikälle huki
ja se lennähti siivillään
siihen koppeloen liki
mietti muistiko reksonaa laettaa
että ei haesisi hiki

Vaen se oliki erreys
nyt teeri melekeen sulaton ompi
kun se koppelosakki
oli kuin isompi rompi
eihän ne tojellaan olleet
siinä urosta, uljasta vaella
ne vaen assiet on luonnossae
nyt sillä laella

Että ei ne linnutkaa ennää
halluo hautova munija
ne vaen huimausaeneitten avulla
kahteloo riettaeta unija
eikä niitä mehtoja toellae
tojella ampunu kukkaa
neki vaen tietääpi että
parisuhe vaen ressijä pukkaa

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 21 Joulu 2018, 13:46 
Poissa

Liittynyt: 17 Huhti 2003, 08:57
Viestit: 2732
Lasareetin joulu

On jouluilta hilijentynyt
käytävillä terveyskeskuksen
vaen jostaen kuuluu kitinätä
rollaattorijen
ja jossaen huoneessasa makkaa
eräs Hilija-mummonen
kuuloo korvissasa laetteistosta
rytmin oman sytämmen

On hällä ikkää iienee
loppuun yheksänkymmenen
vaen vielä muistaa kotijaan
kun pantiin kuuseen tähtönen
sen Aatos sinne asetteli
vaen ei ennää häntä ole, ei
jo vuosikymmenijä sitten
Luoja hänet Hiljalta poes vei

On jouluyö jo hilijentynyt
ei liiku rollaattoritkaan
kun ihan, ihan hilijaa
huoneen ovi, Hiljan, avataan
ja aivan pieni tuulenvire
Hilijan hivuksissa käy
hän ympärilleen silimäelee
vaen eipä kettään näy

Vaan äkkijä hän huomaa, joku
laettaa tippatelineeseen tähteä
niin sillon Hilija ymmärtää
on hänen aika täältä lähteä
ja siinänän se Aatos
Hilijalle käjet ojentaa
näin jouluyönä tarinansa
viimmein täyttymyksen saa

On jouluyö nyt aamuun päässyt
hoitajat jo käytävillä kulkevat
he Hilijan pijan löytävät
hältä silmät sulkevat
Ja he sytyttävät kynttilän
Hilijan huoneen akkunaan
joka jossain taivaan sinessä
Aatoksineen jatkaa kulkuaan

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 23 Joulu 2018, 10:35 
Poissa

Liittynyt: 17 Huhti 2003, 08:57
Viestit: 2732
Pakkasta on ulukosalla
suurinpiirtein kaksikuusi
on lumivalliin nostettuna
joulukuusi uusi
sen neulasissa alakaa olla
vähän sinen väristä
kun se kylymyyvveesä
viluissasa alakaa täristä

Se vasta oli metässäsä
ei käynyt siihen tuuli
kae se siellä oli turvassa
tae niin se aenae luuli
vaen sitten sattu kohallesa
tappaus, melekolaella paha
kun sen nilikkaan äkkie paenettiin
ruosteinen kaari saha

Ja nyt on siis kylymissään
maalaestalon kartanolla
ja kaeppa raukka siinä saapi
aattoaamuun olla
ellei talonväki sitä
etes hieman armahtaesi
ja vaekka yön tae pari
se lämpimässä olla saesi

Vaen eipä kuulu helepotusta
kunnes alakaa talon koera äristä
se huomovaa ja säekkyy
kun kuusi alakaa tojenteolla täristä
ja villiin haukkuu rupejaapi
viimmein koeraparka
taetaa enteillä tuo ilotulitusta
arssinoepi koera-arka

Ja jo talonväki hoksovaa
koeran tuskan kuusi aeheuttaapi
vaen sijannahkakinttaen kanssa
ukko kuusen saunaan haalovaapi
on justiin kiuvvas kuuma
lauteilla on sikramoeta
ja raataeleepi ukko kuuselle
-sinne sekkaan mahtuo koeta

Niin istuu kuusi lautomilla
laella parempijen herroen
vaen kun tarpeeksi löylyö nakataan
se on kohta kaksinkerroen
ja kun yhä lissää viskotaan
ulos sikramot ja ukko ryntejääpi
ja ihan yksin lautomille
tämä joulukuusi jääpi

Ja sattuu vielä somasti
mennee talon ovi takalukkoon
ja kylymänvihat kohta isköö
sikramoehin ynnä ukkoon
että tämmöstä voe sattuva
kun on kaekenlaesta vilinätä
ja eipä taejja ukon kulukusista
kohta kuuluo kilinätä...

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 04 Tammi 2019, 11:56 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1269
Paikkakunta: Jutunjuuri
Minua puhuttaa runon erikoinen tulokulma joulun juhlinnan rituaaleihin, jotka koskettavat niin immeisiä kuin luomakuntaakin. Kuusi kultainen kaadetaan ja kööjätään metästään talon pihalle. Kylmyys tärisyttää sitä ja säikäyttää koiran. Toden yläpuolelle runo kohoaa, kun isäntä tempaisee kuusen mukaan saunomaan pesueensa kanssa. Joulun rauhasta, ystävyydestä ja sen semmoisesta ei ole kuitenkaan tietoakaan, kun perhekunta jääkin ulos pakkaseen ja kuusi saunan lämpöön. Runoilija kuitenkin tarttuu karmaisevan kohtalon koetteleman perheen tilaan huumorin rukkasin ja päättää kertomuksensa kuulumattomaan kulkusten kilinään.

Runo saa ainakin tämän lukijan miettimään, onko sen ajatuksena kannustaa käyttämään joulupuuna vaikkapa muovikuusta aidon, elävän kuusenkasvun säästämiseksi. Tästä olen aivan samaa mieltä. (Meille jopa ostettiin uusi muovikuusi, kun entinen annettiin vuosi sitten pois muuton takia, joka sittemmin peruttiin.) Ei ihmisen tarvitse tuoda metsänpuuta kotiinsa kuolemaan, kyllä puita voi ihailla niitten luonnollisissa kasvuympyröissä kuten pihalla, sähkökynttilöitten koristamina. Omenapuut sen sijaan joutaa kaataa, omenissa on kumminkin niin paljon sitä muumiotautia. Jouluomenat voi ostaa kaupasta.

Ihmisten käyttäytyminen runossa on sikäli osittain epäloogillista, että isäntä tomerasti toimien kaataa kuusen ja sitten ottaa sen saunan lämpöön koiraa peloittelemasta. Kuitenkaan hän ei ole siinä määrin neuvokas, että pääsisi sisään taloonsa vaikkapa ikkunan rikkomalla. Ehkä kuistinikkuna riittäisi? Kenties runoilija haluaa huomauttaa, että ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan tapojensa ja tottumustensa vanki: hän ei raaski tuhota omaisuuttaan vaikka henki menisi. Rukkasetkin isännällä ovat siannahkaa, eivät esimerkiksi koirannahkaa, kuten ehkä taloudellisempaa voisi olla? Tämä runo lehahtaa lentoon kylmän maiseman yläpuolelle, se tarkastelee pohjolan talon väen elämänmenoa hurtin huumorin ja sadunomaisen logiikan siivittämänä, kuten hyvin jouluun sopii.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 04 Tammi 2019, 19:48 
Poissa

Liittynyt: 17 Huhti 2003, 08:57
Viestit: 2732
No tuo veti Zorron kyllä ihan sanattomaksi, melekosen esseen se setä tuosta raapasi

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 22 Tammi 2019, 19:17 
Poissa

Liittynyt: 17 Huhti 2003, 08:57
Viestit: 2732
"Politiiikkaa ja vaalimaenontata"

Oli avviissiin paenettu
ihan etusivun juttu
että Epsanjan maella
muuvvan politiikasta tuttu
melekeen pahimman röppörin
äsken saanunna oesi
ja jos ei hoijjeta tolokusti
sääresä oijjeta voesi

Tässä sulle maenihen Antti
vaekka oot solisaliratti
pijähan puolesi tolokusti
ettei noutajan kans, tuu sakki ja matti
että tässäpä sulle
siis nyt muutama sana
ja luvehan tarkkaan
kun aukejaa runnoelun hana

Että leppäele tolokusti
siinä ei nytte oo veärää
ja ne pillerit popsi
mitä sulle "Keränen" meärää
ja jos korviisi lemmestä
pikku lintuset soettaa
niin ei puhettakkaa siitä...
no... soat luvan sormella koettaa

Se tuon terveyvven kera
ei kenekään leikkijä passaa
jos saeraalapasilli isköö
taekka tukos konetta rassaa
vasta sitten tuu kentälle
kun pellaa pumppu ja roppi
muutoen voe touhuilles
tulla pikanen toppi

Vaen kun nouvvatat neuvvojaen
voet vielä terveeksi tulla
että tämän enempätä
ei oo runnoon aehetta mulla
mutta vielä sen sanon
on elo kuin korkejakorkoesta laenaa
ja sitten vasta kehuja sattaa
kun oot oekejasti vaenaa

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 29 Tammi 2019, 22:43 
Poissa

Liittynyt: 17 Huhti 2003, 08:57
Viestit: 2732
Pittää tässä kirjottoa
toasa runontapanen
sen aeheena voes olla
vaekka tuttu villalapanen
jonka kutonu on äetimuori
taekka saenkohan sen tätiltä
no ihan sama, kun se lämmitti
ja näytti käjessäni nätiltä

Ja joskus ujjoimmista
siis juuri nuista vanttuista
ne piiloon menivät ja kahtelivat
vaen sijannahkakinttaan suista
no lämmitti ne käsijäni
siellä kaksinverroen
nuo suvun hyvin tekemät
joista alussa jo kerroin

Vaen joskus neki kuluivat
ja tuli niihin sillon reikä
piti sillon toppineula kaevaa
ja korjata, sitä harrasti myös meikä
vaen saatto sillon käyvvä niin
ettei se ennää kätteen mahtunukkaa
voehan pertteeni, kun hummeetiini
nostalkiijjaa pukkaa

Voe kun jostaen vielä saesin
kässiin vanttuut, tekkoa äetivaenaan
enpä sonnanajjoon, pöllintekkoon
niitä antas kenellekkään laenaan
ei niille vejä vertaa, kinttaat ulukoleset
joehin käytetty on tekonahkaa
eihän niillä soaha peästä
etes alas paenettuva pahkaa

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 31 Tammi 2019, 11:48 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1269
Paikkakunta: Jutunjuuri
Vanahat rukkaset


Vuan mulla on käötössä eilleennii
kaopan rukkaset seitkytäluvun,
tekoturkis on säelynnä kommee nii,
on kun portimon kosijopuvun.

Kämmenpuolelta kuluna nahka on,
lumitöessä ja missähän muissa,
eikä toppaos lie pölypunkiton,
vuan lämmin on koprilla nuissa.

Vähän hankala näellä on näppäellä,
välliin käöp että ajatus karkoo,
runorruuna ku ei malta käppäellä
käömäjalakoo värssyin sarkoo.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 04 Helmi 2019, 14:19 
Poissa

Liittynyt: 17 Huhti 2003, 08:57
Viestit: 2732
Oli netissä lööppijä
siitä Nykäsen humusta
joka aekonaan huipulle liiti
Holomenkollenin sumusta
ja niissä lööppiissä oli
että kuollu nyt oesit
vielä viimmesellä hypylläs
tiennestie roskalehtiille toesit

Vaen minkäpä mahamma
kaekki täältä lähemmä kerran
sama kohtalo tiijjossa
onpi narrin ja herran
jotku puolikaasulla ellää
toesten auraama latua
vaekka ei Matin tuon elo
aena ollukkaa pelekästään satua

Oli hemestie sulla
luulempa, ihan haetolle asti
vaen nyt ohi on liijjelty
elon viimmenen rasti
ja kerkesit voettaa
kupit ja Kalkaryn kullat
että saanen tässä toevottaa
sulle kepejät mullat

Monen pikkusen lapsen
ja kansan isomman, luulen
sinun muistoas Matti
hilijaa surevan kuulen
eikä ees ilikkune yhtään
morkkaajat metijan, jotka
sen sisimässään myöntävät
olit Suomen ulujahin kotka!

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 22 Helmi 2019, 22:19 
Poissa

Liittynyt: 17 Huhti 2003, 08:57
Viestit: 2732
Piittää tässä toasa sanat
pieneen runnoon koota
kun ihan vasta valamistu
oma, käsin tehty ituloota
passovaapi siinä maata
jäläkeen, syönnin hernekeiton
onhan polsteriki valamiina
kun vaen hemesti toes peiton...

Siihen lauuvat vanahat, honkaset
merimaesta taannoen meikä hommas
vaen sen tekeminen viivästy
kun pahukkeri, se selän multa rommas
vaen syksyllä, kun päevät lyheni
sen tekkoon tosissani alon
tuossa uunin luona kaputtelin
aekaan päevänvalon

Niitä puita sitte sirkkelöen
välliin höylätäkki taesin
ja jottae pallaa sorvaelin
että muovot jalakoehinsa saesin
ja sitte liimaa tolokusti
ja puristimmie kulumiin
ja puisie tappie reikiin
sehän auttaa monniin pulumiin

Ja taasa piti hijoskella
välliin höylänterrää käyttää
ja hemestiki viko että
-kohtahan tuo sängyltä kae näyttää
ne sanat kuuloa meikäläesen
itetuntoa melekolaella nosti
ja kirkonkyllään ajjoen
sieltä Heikkipoeka
litran maalipurkin osti

Ja niin sen sitte maalasin
saen mielestäni oekeen nätin
ja siihen suuntaan vihjasi
myös sanat seorakunnantätin
Että tuossa köökin seinustalla
ompi ituloota uusi
ja passaa siinä köllötellä
kun pötsissäni velloo pottumuusi

Näen kertoo itulootastani
tämä pienen pieni runonen
ja sen kannella maatessani
aatoksissaen, uutta juttuo punonen
vaen siitä ehkä maenihen
kun on piirrettynä muoto kaplaan
taekka tuossa pihamaalla
kömmänään, lautatarvikkeita taplaan

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 26 Helmi 2019, 09:16 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1269
Paikkakunta: Jutunjuuri
Tuollaisen itulaatikon rakentaminen alkaa olla kyllä ajankohtaista. Ehtivät sitten kevääksi itää oikein kunnolla. Minullakin tuli jo muinoinen varhaiseläkeikä täyteen. Vaimon kanssa perustettiin tämän itulaatikkoasian suhteen lyhytkestoinen aivoriihi. Vaimo sanoi, että siinä laatikossahan voisi ituaikoja ootellessa säilyttää vaikka tavaroita. Ajatus tuntui järkevältä. Aikoinaan saaristolaisilla piti olla laudat valmiina ainakin yhtä perheenjäsentä varten. Voisi valmistaa sellaisen laatikon, jonka saisi purettua, jos muuttaa pienempään asuntoon. Sitten minulla välähti, että siitähän voisi tehdä kirjahyllyn! Hyllylevyt ja kirjat poistamalla mahtuisi ukko pötköttämään olkipolsterin päälle, jahka kirjat on luettu ja mitkä eivät ole, saavat jäädä lukemattomiksi. Pitäisi varmaan ehdottaa Strömsööseen, että näyttäisivät miten se tehdään käden käänteessä melkein valmiista tarpeista ja täsmällisillä mitoilla? Toisaalta ei minulla ole juuri mitään työkaluja ja tekotaitoa vielä vähemmän. Mutta kun tarkoitus on pelkkä väliaikainen säilytys, niin tarvihteeko sen niin viimesen pälle ollakaan?

Hieno runosi sai ajatukset lentämään, lienevätkö ihan pilvissä asti käväiseet?


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 282 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 15, 16, 17, 18, 19

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com