Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 21 Elo 2018, 13:51

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 3 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Pakina
ViestiLähetetty: 30 Heinä 2018, 20:59 
Poissa

Liittynyt: 17 Huhti 2003, 08:57
Viestit: 2683
Lanttopaekka kahtelussa

Maata röhnötin paalikonneen noukkimen alla kirosanojen ja noukkimesta tippuvien heinäntäppeijjen sejassa, kun kuulin maantieltä päen tuttuo kihnutusta. Pukramolaenenhan sielä kuulostaa olovan tulossa, kun polokupyörän pettaalinvarsi hinkkovaa kettinkisuojaan, arssinoen ja kohta kuuluki seoraava tuttu eäni, kun kumiterän kanta veti sorraan, (jos nyt näellä kelehillä isommin sorroa essiintyy) viiruo jalakajarrutuksen merkiksi.

-Mitäpä se Pukramon isäntä, kilahin sieltä jostaki ja yrtin siivoella silimistäni roskie poes.

-Eipä tässä isompie, mitä nyt semmosta tasasta vitutusta. Sano pukramolaenen ja näjin sen kahtelevan kengän kärkijään siihen malliin että nyt ahisti joku muu, ku tiptoppipaekan irtoaminen kumiterän nilikan seuvvulta.

-Aenaha se, aenaha se, osasin siinä sanno ku perempikkii vilosoohvi ja jatkon jotta,- sehän kun rupejaa ahistamasta, niin alakaa olla valamis tuonne välilanssiin, eli mikä vanahaenkotise.

Sitte oliki tovosen aekaa hilijasta, mitä nyt kirosin pari kertaa, kun avvaen lipsahti mutterista ja rystyset kolohiintu noukkimen piikkeihin. Seorasin sivusilimällä pukramolesen kengän liikettä ja ajattelin että nuinkohan tuo on nyt joku isompi huoli, kun ei tuu vähejää tekstie. Ylleesähähä sitä pittää koettaa toppuutella puhheissaan, että saesi ees yhen lauseen taekka vaekka vaen sanan sekkaan. Niinpä otin ja puotin avvaemet ruohikkoon ja haalausin kokonaan näkösille. Vilikuilin siinä ryysyjäni puhistelessa enimmistä roskista poes naapurie päen ja uksin itekseni että niinköhä se toasa siirtyy reuhunteko hammaan tulevaesuuteen, tae aenaski ylihuommiseen. Ja oesihha tässä muutae hommaa mulla, kuten aejjan siirtoa, maaluuhommaa siivousta ja vaekka mitä.

-No joo, joha tässä kahvin eistä tuliki, sannoen vaekka entinen höröttivelli lillu vielä vellipesän yläosassa taekka melekeen suussaha se, ja joku nisupalaki mahto hampaejjenvälliissä jamuta.

Vaen eipä ollu pukramolaenen moenaankaa, kahteli vaen kenkijään ja jupisi jotaki siihen suuntaan, että eipä tässä isommin kahvehammasta pakota, taekka vastahan tuota… no,ei helekkeri, nyt ei oo äemät oekeen hatussa, ajattelin ja kiskoen naapurin melekeen väkiste köökkiin porstuon ja pirtin kautta ja istutin sen pöyvvän eäreen. Nappasin sitte kaapista kahvekupit ja kaatelin niihin termoksesta kahvie. Haalein silimin rupesi Pukramon isäntä kilisyttämmään lusikkata kahven sejassa ja huokasiki muutamaan kertaan raskaasti. Minä kahtelin ilimestysta huuli pyöreänä, vaen en änskällänikää kysässy, kun arssinoen että jotaki assieta sillä nyt on syvämmellään ja sannoo se sen lopulta.

Toesen kupillisen ollessa puolessa, pukramolaenen viimmen avasi sannaesen arkkusa.

-Et ostasi multa lehmie, mitä niitä nyt on puolisen tusinaa.

Minulla oli puota kuppi käjestä ja pikkusen nykäsin henkeen kuumoa kahvie ja jouvvuin ryviskelemään tovosen aekaa.

-Ettätuotamitä sinä Hemmo, saen vaevoen utteerattuo.

-Se on nyt sillä mallilla assiet, että noutaja tulloo, pukramolaenen kalitti, mutta näjin heti sen ilimeestä, että ei oo kyse saerauvvesta ei eläkkeellepeäsystä taekka konnunnuusasta.

Pukaromolaenen hörppäsi loput kahvit emättiisä ja kaeveli sitte lusikalla sokerinokareet kupista suuhusa ja pani sitte kupin pöyvvälle.

-Sehän kato meillä kävi yks huuhkaja, alotti vieras ja mielessäni pyörähti se potkupallomaajoukkuve, joka ei isommin oo maenetta maalimantuulessa niitelly.

-Nii, se on semmoenen leäninelläenlääkäri tae sentapanen akka ja sano että nyt ne on assiet sillä mallilla, oekeen kirjeenki laetto ja lasku kuulemma tulloo perässä. Eikä muuton perkele haese toetorantille, se kirje. Joku helevetin lanttopaekka se kuulostaa olovan siellä maetohuoneen lattijassa, helevetti, kolome kertoa sen kans jälekkätä kontattiin ja vatupassilla mittaeltiin ynnä jollaki laasserilla. Välliin se meni eillä ja minä perässä ja päevvaston ja löytyhä se saatana lopultae, kun sen sukkahousut kastu kun oli konekki vasta pesty, että märkähä se, lattija siis. Ja pari muuta raeloa se kuulosti löytäneen. Niinköhän tuo saatana luuloo että me muorin kans maijjon sen lattijan kautta tonkkiin laetamma, hä. Eikä sillä hyvä, lehemänkantturat pittää panna hetimmiten ulos, seki se hullu tornijolaenen, joka mennäkesänä hyppäsi kahesti paskatunkijoon ja meni lavon seinästä läpi että kakkosneloset sinkoeli. Vaen parressa se on ku mallikanttura, ei potki, ei syö letkuja eikä puottele lypsimie, vaen mikä piru iskene siihen kun se ulos haalataan, tae ees yritettään. No, tikkakoskelaenen sen mahatsi rauhottoa, mutta kuka se kolomenollanollakuutosella sisätilloessa lojjauttaa, sanoppa se. Ja kun on vielä tämmönen helle ja oliha mulla aejjat valamiinaki jo, vaen kun siellä etelässä piti käyvvä, ja sannoen lomittajalle, että ei pijä missään rakkauvvessa ruveta niijen kans yksin pellautummaan ja kun tässä on vielä aekaa lakkiin ja parakraahviin täyttymisseen, niin pikkusen ihmettelen sitä touhuo. Että eikät tässä muu auta, ku myyvä koko karja ja lähteä akan kans kerjuulle.

Tuommosie puheli pukramolaenen ja minä näjin että tosissaan se on. Oha se selevä, että kun on nelejäkymmentä vuotta pellaunu elikoejjen kans ja meijjerille on maeto kelevannu ja joku toenennii virma on sille vikkuutellu että heillekki se kelepovaesi ja melekeen yhtä palajo maksasivatki kuin tämä nykkyinen virma. Vaen sitte tulloo joku kukkahattu-piipertäjä joka sannoo että ei näen, näessä asijoessa korkein tietämys assuu Helssinkissä, että tie pihatto, hommoa ropotti, kaakeloehi lattijat, mittaele parret karsinat ja ala käytteä strinkie niijjen pitkiin kalsariin sijasta, niin taevaspaekka on sinulle kirkossa kuulutettu ja aapeeseen huoltoaseman lotonpelluupöyvvässä pöytään kolistettu.

Sitte se pukramolaenen kaeveli lyyssintaskuoa ja kaeveli meleko rypistynneen kirjekuoran esille. Ojenti sen sitte mulle ja nohitteli lukemaan. Ja minähän luvin ja näen meijjän kesken sanottuna mulla oesi tukka noussu pystyyn, ellei se jo oesi sitä muutennii lyhhyytesä takija.

-Vae tämmösie ne, nämä uuvven ajan seireenit lauleloo, kyllähä ne korreita on vaen mennenekkö ihan nuotilleen, tae liekkö tämä sitä korkejampata kulttuurie, kun ruksie on ku lottokuponkissa ja on oekeen eppäelys näköjään ollu. Minusta tämä haeskahtaa ikiliikkujan keksimiseltä, siis jos oekeen tulukihen, sanoppa tae muistatko että ketä teillä on kulukenu viimmesen kuukauvven aekana, onko vaekka joku elläenlääkäri pistäyny jotakuta hoetamassa.

-Nii, no, joo, outappa kun minä mietin. Oliha se sillon juhannuksen tietämissä sillä Jopulla tulehus, melekeen huoku siltä lähti. Semmonen uus tyttärenläppi sitä kävi hoetamassa. Rapsakasti sillä hommat käytti, peäki pyöri ku pössihavukalla. Ja oekeen kyseli laejjuntamisen perrään, ne kun ei sillon ollu vielä ulukokausteella, sitä kun osa laetumesta uusattiin ja oli vielä se rehu tekemätä siltä toeselta lohkolta, että ei niitä oo vara polettoa. Ja jäe se Jopuki henkiin, mitä nyt se nelejännes meni pillaan. Niiettä ei meillä muita oo kaet käyny, taekka oha se maetoautokuski tietennii. Vaen ihan selevästi pararaahviissa lukkoo, että syyskuun loppuun on aekaa laejjuntaa, kunha tulloo kuuskytä päevää täyteen ja täyttyyhä se rehisti.

-Se seon varmaannii vikkuutellu sille lanttopaekankahtelijalle, että ei oo ollu sinun elikot sillon ulukona ja lasku tosijaan tulloo perässä. Älyvää ne sevverta rahan peälle. Vaen jospa et sen takkie kuiteskaa taloltasi jouvvu. Sottaa se jonku akentin peä sillontällön vilahella horsmikon sejasta, kyllä ne sen huolen pittää. Että viisaampi on, kun pijät huolen että ne kuuskytä päevää tulloo täyteen ja siihen lanttopaekkaan sinne maetohuoneeseen pitänee tölöjätä aenaski malliksi jotaki maalintapasta, että näkköö että ees jottae on yritetty.

-Vaen on se hyvä, että oot niitä kouluja käyny, sano pukramolaenen ja huokasi oekeen syvvään, eikä se puhunu ennää mittää lehemiin myönnistä ja siirti vaen kahvikuppie siihen malliin, että jos personkupin saesi, ja vikkuuttelivielä että kylläkaet sitä aenaski enstalaven yli kantturoeta pijellään. Taekka pyssyyhä ne pitämätäkki, kun on se parsinavetta…

-Vaen millonpa meinoat reuhuntekkoon, utteerasi pukramolaenen vielä suu nissua täynnä.

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pakina
ViestiLähetetty: 06 Elo 2018, 13:08 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1221
Paikkakunta: Jutunjuuri
Onhan se vähän masentavaa, jos viranomaiset käyttävät työaikaansa ja -tarmoansa puutteellisuuksien havainnointiin ja saavat aikaan mielipahaa pitemmän linjan maatilatalouden ammattilaisissa. Virkamiehen vikapistosta voi tosiaankin lähteä alulle kauheita oikeuden epäsikiöitä. Mikä kaikki näin kommenttina pakinaan mainittakoon.

Tapahtumain kuvaus on aidon oloista, kuten Zorrolla yleensäkin. Huumori syntyy ainakin kahden maailman kohtaamisesta ja erilaisten kantojen yhteensovittelun humaanista verkkaisuudesta.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Pakina
ViestiLähetetty: 06 Elo 2018, 20:49 
Poissa

Liittynyt: 17 Huhti 2003, 08:57
Viestit: 2683
Ka kiitoksia, vähä huitasemalla tehty, niin kuin meikän luomukset ylleesäkki. Pakina perustuu melekolaella tositapahtummiin. Iteassiassa kaheteen meleko itenttisseen

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 3 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com