Rihmasto

kirjallisuusfoorumi
Tänään on 21 Loka 2019, 15:48

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 15 Helmi 2019, 14:28 
Poissa

Liittynyt: 26 Helmi 2007, 13:26
Viestit: 1293
Paikkakunta: Juorupolku
Presidentti rakensi muurin omin käsin. Sitä kutsuttiin Kuuden miljardin dollarin muuriksi. Oppositiopuolueessa jurnutettiin, oli niitä, jotka olisivat repineet koko rakennelman alas, mutta muuri oli paikallaan, kun se tapahtui.

Golf-virta muutti äkkiarvaamatta reittiään itäisemmäksi eikä enää lämmittänyt lainkaan Pohjois-Amerikan mannerta. Sen syrjäytti kylmä pohjoinen merivirta, joka jäähdytti nopeaan tahtiin Yhdysvaltojen ja varsinkin Kanadan alueita. Kymmenessä vuodessa Kanadan väestö pieneni alle puoleen aikaisemmasta. Vain harva kykeni muuttamaan lämpimiin maihin, pääosa ilmastopakolaisista pääsi niihin maihin, joitten kansalaisia Kanada oli aikaisemmin ottanut suojiinsa. Heitäkin oli vain kourallinen, vertauskuvallinen joukkio kylmää paenneita kanadalaisia kumarteli aikansa uutiskuvissa sheikkien ja sulttaanien edessä, kunnes heidät unohdettiin maailmalla. Suomi ja Ruotsi ottivat vastaan joitakin jääkiekkoilijoita, mutta koko talviurheilu alkoi olla sen verran huonossa huudossa, ettei se jaksanut kiinnostaa kuin vankkumattomimpia fanittajia.

Pahimmin kylmästä kärsi Yhdysvallat, jonka väestömäärät olivat niin paljon Kanadaa suuremmat, että heidän laajamittainen tuhoutumisensa sai koko maailman pelon valtaan. Meksiko pysyi nyt lujana. Yhtään siirtolaista ei saanut tulla etelään Ameriikan maalta. Muuri oli ja sai jäädä niille sijoilleen, joille gringot olivat sen nostaneet. Meksiko hallinnoi muuria, sen rajavartijat partioivat muurin molemmin puolin. Ameriikkalaisten yritykset paeta maastaan joukolla nujerrettiin armottomasti, perheitä erottelematta. Yhdysvallat sätki viimeisillään kuin nukutettu puuma. Koko Jenkkilä haisi jo aika pahalta eikä viimeinen kellonlyömä ollut enään etäällä.

Tällä kohtalon moumentilla Ameriikan etelävaltioitten iglu-kongressissa puhkesi puhumaan Sandra Maastola, jonka sukujuuret olivat peräisin sieltä sun täältä, osaksi myös Suomesta. ”Minulla on sukua Suomessa, Pohjanmaalla...” Sandra aloitti. Kuulijat hytisivät kylmissään ja pelkäsivät tämän olevan viimeisen puheen minkä he koskaan kuulisivat. Tämä loi igluun apatian ilmapiirin, jota ei poistaisi mikään muu kuin kirkas toivonkipinäinen, jonka ilmaantumiseen kukaan ei enää jaksanut uskoa.

”Olen kuullut, että Pohjanmaalla on pilvin pimein maanviljelijöitä, jotka ovat pettyneet EU-systeemiin ja maataloustukien poistoon. He olisivat koska hyvänsä valmiita lähtemään Amerikoihin raivaamaan peltoa ja nostamaan maataloustukiaisia. Kuulemma innokkaimpia on pitänyt puuhun sitoa!”

Igluun laskeutui odottava hiljaisuus. Oli pitkiin aikoihin kuulumatonta, että joku vielä haluaisi muuttaa Amerikoihin, josta kaikki pyrkivät litomaan tiehensä niin pian kuin suinkin.

Silloin kohottautui puhumaan Rasputina Walbek, osaksi venäläistä sukua. Hän oli hyvin perheytynyt historiallisiin asioihin ja tunsi myös eurooppalaisia kansoja.

”Minä muistelen, että suomalaiset kävivät pitkään tuloksellista bilateraalikauppaa Neuvostoliiton kanssa. Kaupankäynnin ehtona oli, että tehtiin samalla kaupat myytävää tavaraa vastaavasta ostettavasta tavarasta. Voisimme kenties taivutella suomalaiset antamaan maanviljelijänsä meille vastineeksi meidän Eurooppaan pyrkivistä pakolaisistamme?”

Salin periltä nousi puhumaan suomalaista sukua oleva Alma Oolrait. Hän huomautti, ettei suomalaisia maanviljelijöitä voinut olla kovin paljoa, kun koko kansakin oli vain viiden miljoonan asukkaan suuruinen. Hänen huomautuksensa sai kokousväen mietteliääksi. Mutta kun innovaation pyörä oli pyörähtänyt liikkeelle, ei sitä pysäyttänyt enää mikään. Pystyyn kampesi nyt Cindy Shaunaniemi, jonka suvusta osa oli lähtöisin Kainuun korvista. Siis korpimailta, ei mistään koskenkorvista. Henki höyryten hän haastoi seuraavaa:

”No, pertteeni! Kainuussa on vakava pitkäaikaistyöttömyys, ihmisillä ei minkäänlaisia näköaloja. Otetaan ne työttömät tänne asumaan, tuskin ne edes huomaa mitään eroa elämäänsä Suomessa. Ja näkevätpähän maailmaa! Luvataan niille vielä kansalaispalkka!”

Saliin kohosi pitkästä aikaa sellainen hyrinä, joka enteili toivoa Ameriikan piinatulle kansalle. Jostain keskisestä itä-Euroopasta lähtöisin oleva kokousedustaja Vaclava Orbansková kuitenkin muistutti, etteivät Suomen työttömät eivätkä maanviljelijät yhteensäkään muodostaisi riittävän suurta joukkoa pelastamaan amerikkalaisia. Tämän pulmatilanteen ratkaisi Rasputina Walbek, historian tuntija, joka tunsi suomalaisten valtavan alemmuudentunnon ja sen miten helposti suomalaiset saattoi mielistelyllä taivuttaa tahtoonsa.

”Sopivasti kehumalla suomalainen tulee tänne vaikka läpi mantereisen jäätikön!”

Historian tuntijana hän jatkoi muistuttamalla kongressiedustajia siitä, miten sotien aikaankin yhden suomalaisen sanottiin vastaavan kymmentä ryssää! Saati sitten muutamaa kymmentä amerikkalaista.

”Niin että paria miljoonaa toivotonta suomalaista vastaan voimme saada hyvinkin pari-kolmekymmentä miljoonaa amerikkalaista pelastetuksi Pohjanmaan pelloille ja Kainuun korpiin.”


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 21 Helmi 2019, 14:42 
Poissa

Liittynyt: 17 Huhti 2003, 08:57
Viestit: 2790
No pertteeni... :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: :lol:

_________________
Luokkasen Heikki se on joka ihtesä tässä häpäsöö, vaen sillätöenhän minä oon ollu jos kuinka kauvvvan...


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja.

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
POWERED_BY
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com