latimeri kirjoitti:
(minä en pohdi, minä mietin taikka tuumailen)
Hienosti sanottu: Minä en pohdi, minä mietin taikka tuumailen.
Hienosti ja suomalaisesti, varsinkin kun muistaa pohtia- ja tuumata- sanojen etymologian eli suomalaisen konkreettisen tekemisen taustan.
Kävin tänään uimassa. Uimisen jälkeen istuin kahvilassa ja lueskelin jotain naistenlehteä. Finlandiaehdokas Mikko Rimminen sanoi jossain artikkelissa, että ennen häneltä meni viikkoja aikaa löytää lusikallinen sanoja, oikeita, hänelle kirjoittajana kelpaavia sanoja.
Tämän vuoden Finlandia-ehdokkaita on kehuttu kielestä, mutta moitittu varmuudesta. Latimeri puhuu homogeenisuudesta kielenkäytössä. Hyvä huomio.
Jäin miettimään, miksi juuri tänä aikana kirjailijoiden kieli muuttuu yhä homogeenisemmaksi, kun yhteiskunta ympärillämme muuttuu yhä heterogeenisemmäksi. Vuosikymmeniin ei suomalainen yhteiskunta ole elänyt yhtä selvästi kolmessa - tai neljässä - kerroksessa.
Näkyykö se kirjallisuudessa?
Tai hei! Miksi juuri nyt varsinkin nuoriso on viehtynyt scifistä jne., jopa pseudoviiskytälukulaisuuskin kelpaa?