Joensuu on kiehtova paikka. Nimittäin sellaisen vähän isomman joen, jota virraksi kutsutaan. Se on sen takia kiehtova paikka, etten ole siellä käynyt. Viime aikoina tosin on näytetty teeveessä hienoja kuvia Ranskasta, jonkin joen delta-alueelta. Siellä on aikamoinen määrä deltajengiä puuhaamassa kuka mitäkin. Minua yllätti miten kirkkaalta se joen vesi näytti laskiessaan mereen. Niin siinä Liisan novellissahan juuri tätä puntaroitiin, että miten se samean joen vesi voisi tulla kirkkaaksi, mutta eikös ne pienistä puroista virratkin synny?
Kyllä Latimerin kommentissa taidettiin edelleen pysyä ketjun aiheessa. Hän pahoittelee sitä, että tiedonvälitys on tehnyt koko maailmasta meille tutun paikan. Että ennen sitä katseltiin Sun Maid -rusinoitten laatikkoa ja ajateltiin, että sellaista se on siellä Kalifornian auringossa, sinne kun joskus pääsis käymään! Nykyään näemme dokumentteja Uruguayn sellutehtaalta ja joen toiselta rannalta Argentiinan puolelta. Kaikki on levällään edessämme, senkus otat vain! Tiedon leviämisen myötä samankaltaistuvat ajatukset, niitä kuvailevat lauseet ja sanat. Tätä Latimeri pahoittelee.
Jos StörreBror ohjelmassa nuoret puhuvat niinkuin nuoret puhuvat, he todennäköisesti puhuvat samalla tavalla jonkin toisen maan vastaavassa esityksessä. Omalla kielellään tosin vielä. Asian voi todentaa katselemalla eri maitten ohjelmaa nimeltä Huippumalli hauska. Kirjoitin ihan vahingossa väärin. Kun yhden on nähnyt, ei sitten millään jaksa katsoa muita, koska ne ovat toistensa klooneja. Eli kuten Max Raabe asian ilmaisee:
Lainaa:
"Klonen,
Klonen kann sich lohnen,
verläßt Du mich,
klon' ich Dich,
ich hab' Dein Duplikat,
Du bleibst mir erspart... "
"Kloonit
toistaa toistaan, kloonit.
Jos hylkäät mut,
kloonaan sut.
Mull' on sun tallentees',
sun kaksoiskappalees..."