Rihmasto

Ykkösellä sen sijaan oli Uutissivuodon jälkeen tosi hauska satiirinen ohjelma näistä kilpailu-pyrkyriohjelmista, big bruuder, diili, mitä niitä lie. Harmi kun en viime kesänä risteillyt sitä jokea alas grenitsiin. No, mitäpä siitäkään. Vielä näkyy olevan joku bisse jäljellä.

Onpa hyvä että ihmiset alkavat puhua ääneen.
Kaikein varhaisempia muistoja mitä minulla on, ne liityvät pelkoihin. Olinko muuta kuin viisi vuotta kun pelkäsin kävellä ukkoskuurien muodostamien vesilätäkköjen halki, jostakin syystä, jota kukaan ei mienulle sanount - minä pidin niitä ukkosen vesinä joihin kahlaaminen suututaisi ukkosen.

Sitten muista karaneeni kotoa, enkä silloinkaa varmaan paljoa vanhempana kuin viisivuotiaana, en muista enkä tiedä pitkällekö matkasin myllykuorman päällä, mutta joisakin vaiheessa kävelin metsätietä jonka varella oli yksinäinen mökki, ja mökin pihassa lasten vaunut. Muistan hyvin miten uskoin että noissa vaunuissa makasi karhu nalle, karhu lapsi ja että isot karhut olivat tuossa mökissä sisällä.
Hiivin hiljaa ja varovasti tuon mökin ohitse. Siinä se oli, pelko ja jänitys jo viisivuotiaalla. Jostakin tuolaiset maailmat saivat elonsa, ja loivat mielikuvitusta ja pelkoa.
Vielä ihan kuusikymmen luvullakin oli ulkoinen maailama pelottavat ja jännitävä enimälle osalle kansalaisia, se oli erillainen ulkomaa. kaikkea ei vielä oltu latistettu, eikä paljastettu joka ikiselle. Vielä oli hedelmätarhoja joista tuuli toi tuoksuja ja joista vain kuuli juttuja.
Mutta onko enään, missään mitään. On aika keksiminen jota sais tähän pannukakkuun rejän kun kaiken näkeen ja tietään.
Ja kun kirjoitat siitä mistä kaiken tiedät niin se tekee sinun paperiisi reijän.

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?

marsipaanille: Olenko minä näillä rihmastolakeuksilla ainoa, joka katselee iltaisin Big Brother -koosteen? Ja olen seurannut kaikki Suomen BB:t. Olen istunut kiikkustoolissa muurinkönikän kyljessä ja stalkannut suomalaisen nuorison ... elämää

latimerille: Sanoit tosi hienosti tämän

Vielä oli hedelmätarhoja joista tuuli toi tuoksuja ja joista vain kuuli juttuja.

Upea virke. Tosin en ihan allekirjoita sitä, mitä siinä edellä sanot. Ymmärsin, että olet sitä mieltä, että ennen kaikki oli paremmin. Tai ainakin moni asia.

Minä muistan asioita noin kolmivuotiaasta. Tai mitä se muistaminen on?
Muistamisen vaikeudesta tai yleensäkin muistamisesta ja muistoista saisi ihan oman ketjunsa.

Hyvää yötä! Menen uusimman Matti Yrjänä Joensuun viereen. Helpompi on muistaa Harjunpää kuin Joensuu.

_________________
pitäiskö tähän sitten jotakin panna?